Valkealan lukiossa 4.6.2011
Arvoisat ylioppilaat, Halusin 60 vuotispäivieni merkeissä toteuttaa pitkään mielessä olleen unelman mediastipendistä, jolla kannustetaan eri asteen oppilaita opiskeluun ja harrastukseen mediailmaisun parissa. Haluan samalla muistaa omia kokemuksiani ensin Selänpään kansakoulussa 50-60 luvuilla ja sittemmin Kouvolan Lyseossa, joista kouluista sain ne kannustavat elämän eväät, jotka johtivat tiedotusopin opiskeluihin, toimittajauralle sähköisessä mediassa ja muutaman kirjan julkaisemiseen. Ei niistä mediataidoista ole ollut haittaa elämän varrelle osuneissa muissakaan tehtävissä.
Kirjasta kaikki alkoi. Kirjasto on se laitos, jonka piirissä olen kokenut nuoruuteni väkevimmät elämykset, tehnyt ratkaisevimmat löytöni, jotka ovat määränneet koko elämäni suunnan ja antaneet elämälleni tarkoituksen. Minun kohdallani se tapahtui Selänpään kansakoulussa, jossa luokan takaseinä oli täynnä kirjoja, ja se näky ei unohdu koskaan. Niin paljon kirjoja ja niitä sai vielä lainata kotiin, oliko se kaksi vai kolme kirjaa, kirjasto oli lainasto. Mutta se lumo, mikä siitä kirjastoon ja kirjaan syntyi, ei katoa koskaan. Ja digitaaliaikanakin, tarttuminen uuteen kirjaan, kääntely ja vääntely, ennen kuin sen avaa, on ainutkertainen kokemus joka kerta.
Oikeuslääkäri Helena Ranta kertoi esimerkin siitä, että mitä sodassa tuhotaan, jos halutaan loukata ennen muuta kansakunnan identiteettiä? Olisiko se eduskuntatalo, Finlandiatalo, Ooppera, Presidentinlinna tai Smolna? Tämä esimerkki on ex-Jugoslavian sodasta, joka on Ratko Mladacin oikeudenkäynnin vuoksi ajankohtainen. Siinä sodassa vastapuoli tietoisesti tuhosi ihmisten lisäksi kansalliskirjaston, koska silloin tuhotaan kansakunnan yhteistä kollektiivista muistia, kulttuurin perintöä ja identiteettiä. Vaurioitettiin kansakunnan omaa yhteistä historiaa, yhteenkuuluvuutta ja satavuotista sosiaalista pääomaa, jota on pyritty rakentamaan.
Media tuottaa tietoa, elämyksiä, faktaa ja fiktiota, eloa, iloa ja älyä digitaaliaikana mitä erilaisimmissa muodoissa. Puhutaan infoähkystä, joka tarkoittaa valtaisaa tiedontulvaa, josta pitäisi kyetä löytämään opiskelun tai työn kannalta se olennainen. Ja sitä vartenhan opiskellaan, että opitaan se taito. Mutta myös mediaa pitää oppia lukemaan ja tulkitsemaan oikein. Yhä enemmän on tarjolla tietoa, joka vaikkapa tieteellisen kirjoittamisen kannalta ei kestä lähdekritiikkiä. Googlettaminen tuottaa yhden sanan haulla tuhansia vastauksia, joista pitäisi kyetä poimimaan se oikea.
Media pelkistää, yksinkertaistaa, viihteellistää ja henkilöi vaikeatkin asiat. Media tuottaa hetken mielikuvia, jotka ajavat usein asioiden ohitse. Nuorena toimittajana huoneentaulussa oli ohjeena: tarkista, tarkista, tarkista – tiedon luotettavuus oli laatujournalismin perusta, nyt sen korvaa nopeuden tavoittelu. Hallitusneuvotteluita seurataan minuutti minuutilta kuin draamaa, jossa tiedotusvälineistä on omilla valinnoillaan tullut merkittävä yhteiskunnallinen toimija, enemmän kuin neljäs valtiomahti. Päätoimittaja Risto Uimonen kysyykin oivaltavasti, heiluttaako tässä pelissä koira häntää vai häntä koiraa? Yhä enemmän on disinformaatiota, epätietoa tai tietona jaettavaa tulkintaa, jossa viidakossa lehden lukijat, radion kuuntelija, television katselija tai erilaisten verkkosovellusten käyttäjä ihmeissään matkailee.
Itse olen sukupolvea, jonka lapsuudessa oli radio, varhaisnuoruudessa tuli televisio, sitten tuli toinen kanava ja sitten väritelevisio, eikä ollut kännyköitä. Nyt satelliitti tarjoaa satoja kanavia, on taulutelevisiota, LCD näyttöä, HDTV:tä ja verkoissa facebookia, twitteriä ja tekstiviestiä. Kaikki blogit, chatit tai wikit on otettava haltuun. Sosiaalinen media on ilmiö, joka tarjoaa luovuuden ja sosiaalisen tilan ihmisille, luoden näin yhteenkuuluvuutta ja sen kautta sosiaalista pääomaa, mutta jonka vaikutuksia ei todellakaan riittävästi vielä tunneta. Sanomisen kynnys on laskenut, kun verkossa tai Napakat palstoilla voi anonyymisti nimimerkin suojasta sanoa mitä tahansa. Tämä ei luo todellista yhteiskunnallista keskustelua, vaan johtaa sitä pikemminkin vääriin asioihin ja tuo tyytymättömyyden ilmapiirin kaduille ja koko yhteiskuntaan.
Suomalaisia pidetään ennakkoluulottomina uuden teknologian käyttäjinä. Niin nopeasti otimme käyttöön esimerkiksi erilaisia kännykkäsovelluksia ja siirryimme digitaaliseen maailmaan, joka räjäytti tiedon tulvan. Mutta mediamaailmassa on tapana sanoa ”The Content is the King”, sisältö on kuningas, sisältö ratkaisee, teknologia ja laitteet ovat välineitä, jotka mahdollistavat sisältöjen tarjonnan, vastaanoton ja niiden käytön. Kirjasto on meillä Suomessa ollut jo pian kaksi sataa vuotta ja elävät uuden ajan mukana. Kirjaa tarvitaan, koska siitä kumpuaa suomalaisen kielen, kulttuurin ja sivistyksen perusta. Sen takia sanaa sivistys ei pidä unohtaa tänä aikana, jota hallitsevat uudet välineet ja lyhyet viestit, jotka ovat luoneet tönkkökieltä. Kun kieli tuottaa ajattelua, niin tönkkökieli ei voi tuottaa muuta kuin tönkköajattelua. Siinä on se meidän suuri haasteemme.
Te olette nyt opiskelijoita, joille tietoa ja sen hallinta tulevat olemaan työkaluja ja opiskelun välineitä. Tänä päivänä ei ole todellakaan kyse enää tiedon saannin helppoudesta, vaan sen oikeellisuudesta ja sen tulkinnasta. Siksi kannustan teitä lukemaan mediaa kriittisin silmin, kyseenalaistamaan ja keskustelemaan sisällöistä, tekemään omia faktoihin perustuvia tulkintoja ja johtopäätöksiä. Olen ylpeä siitä, että tässä Valkealan lukiossa on otettu viestinnän opetus vakavasti. Sitä tarvitaan nyky-yhteiskunnassa kaikkialla ja kaikessa, tekee isona mitä tahansa. Tarvitaan tiedon lisäksi myös sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, esiintymis- ja väittelyvalmiuksia, argumentaatiota, mutta tämän kaiken lisäksi myös kykyä osata kuunnella ja myös sitä sydämen sivistystä, millä tavoin kohdata sosiaalisesti muut ihmiset ilman median tai teknologian välissä olevaa muuria.
Arvoisat ylioppilaat! Minulle oli suuri ilo ja kunnia saada pitää tämä stipendipuhe ja kannustaa teitä opiskelemaan ja tämän mediastipendin myötä kehittämään itseänne kaikin tavoin mediailmaisun ja viestinnän parissa, mutta olemaan myös kriittisiä median kuluttajia.
Valkealan lukion mediastipendin sai Milla Vesanen ja Kouvolan Lyseon lukion stipendin Oona Uski. Selänpään koulun ensimmäiset stipendinsaajat ovat Titta Kalajainen 4.luokalta ja 5-luokkalainen Sauli Muikku. Onnea stipendien saajille ja mukavaa kesää vaikkapa hyvien kirjojen parissa!
