Lähdesuojan suojassa

Viikonlopun luminen Suomi vaihtui maanantaiaamuna sateiseen Strasbourgiin, jossa olisi tarvetta niille kuuluisille sateenvarjoille. Lauantaina tein matkan Kittilään, jossa aurinkoisessa pakkaspäivässä siunattiin Könkään kylän patriarkka Helmi Palola lähes 99 vuoden iässä viimeiselle matkalleen.Tutustuin Helmiin nuorena toimittajana 70-luvulla, kävin Palolan pirtissä Väyrysen vaalitilaisuudessa ja myöhemmin Helmi majoitti minut pitkiksi ajoiksi, kun tein Ounasjoki kirjaa. Pidin kunniatehtävänä saada puhua muistotilaisuudessa. Helmiä oli monta syytä muistaa, puuhakasta ja vieraanvaraista Palolan emäntää, joka loppuun asti tapaili tuttujen runojen ja virsien sanoja, seurasi yhteiskunnallisia asioita ja puolusti Ounasjoen vapautta. Näkemiin Helmi.

Täällä on puolustettu toimittajien lähdesuojaa. Sain eilen läpi salissa yksimielisen päätöslauselman, joka luo painetta Unkarille tehdä korjaukset uuteen medialakiinsa. Unkarilaiset eivät äänestäneet sitä vastaan! Asioihin voidaan siis vaikuttaa, uskon että Unkari korjaa lakinsa vastaamaan eurooppalaista tulkintaa sananvapaudesta ja lähdesuojasta.

Lähdesuojaa tulee puolustaa, mutta sen piilossa voidaan tehdä mitä tahansa. Samaan aikaan Suomessa käydään keskustelua esitutkintamateriaalin vuotojen pohjalta. Siis joku on vuotanut Ylelle salassa pidettävää esitutkintamateriaalia, jonka pohjalta isketään nyt keskustalaisten ministereiden kimppuun. Tutkinnan piirissä ollut henkilö ei voi puolustautua, koska häntä velvoittaa vaitiolovelvollisuus. Yksi kovimpia väitteitä on, että pääministeri olisi saanut asuntosäätiöltä vaalirahoitusta, jonka hän on kiistänyt. En usko että Kiviniemi asettaa asemaansa ja poliittista tulevaisuuttaan peliin valehtelemalla tässä asiassa muutaman satasen tähden. Rikosilmoitus vuodosta on paikallaan, onko asialla poliisi vaiko joku esitutkinnan piirissä ollut henkilö, joka haluaa lisää hässäkkää.

 Avoimuus palkitaan nyt näin.  Nuorisosäätiö tuli julkisuuteen, kun keskusta vapaaehtoisesti julkisti viimeisten presidentinvaalien rahoituksen. Tarja Halosen ja Sauli Niinistön vaalirahoituksen tutkintaan ei ole riittänyt tutkivan journalismin resursseja. Miksiköhän? Ketä pitää suojella? Journalistisen älyllisyyden esimerkkinä toimikoon myös Hesarin poliittinen toimitus, joka isoilla jutuilla ihmettelee professori Laura Kolben nimipäiväkahvi-ilmoitusta, jossa ei ollut maksajan nimeä. Samalla sivulla oli Vihreiden ehdokkaan varsinainen vaali-ilmoitus, josta niin ikään puuttui maksajan nimi. Mutta tämä ei ole ongelma Marko Junkkarille, mutta Kolbe on. Kokoomuksen Juha Hakola on ilmoitellut niin ikään Hesarissa ilman maksajatietoja, mutta ei siitä uutista tullut. Ihmettelevätköhän valistuneet lukijat näitä toimituksen valintoja koskaan?